Mitä minun pitäisi lukea?

C.H. Mackintosh

Huolestuneina havaitsemme kasvavaa vastenmielisyyttä vankkaa lukemista kohtaan, erityisesti nuorten kristittyjen keskuudessa, vaikka se ei rajoitukaan heihin. Sanomalehtiä, uskonnollisia romaaneja, sensaatiomaisia tarinoita, kaikenlaista myrkyllistä ja roskaista kirjallisuutta ahmitaan innokkaasti, kun taas painavimman ja arvokkaimman totuuden niteitä lojuu hyllyssä laiminlyötynä.

Pidämme tätä kaikkea erittäin valitettavana. Pidämme sitä erittäin hälyttävänä osoituksena alhaisesta hengellisestä tilasta. On nimittäin vaikea käsittää, miten kukaan, jolla on yhtään jumalallisen elämän kipinää, voi löytää iloa sellaisesta saastuttavasta roskasta, jota näkee nykyään monien kristillisen ammatin korkeassa asemassa olevien käsissä. Inspiroitunut apostoli kehottaa kaikkia kristittyjä: ”Pankaa siis pois kaikki pahuus ja kaikki vilppi ja ulkokultaisuus ja kateus ja kaikki panettelu, ja halatkaa niinkuin vastasyntyneet lapset sanan väärentämätöntä maitoa, että te sen kautta kasvaisitte pelastukseen” 1 Piet. 2:1.
Miten voimme kasvaa, jos laiminlyömme Jumalan sanan ja silti ahmimme sanomalehtiä ja kevyitä, arvottomia kirjoja? Miten on mahdollista, että joku kristitty on sielultaan terve, joka tuskin löytää muutaman hätäisen hetken silmäilemään Raamatun jakeen tai kaksi, mutta voi antaa tunteja kevyelle ja hyödyttömälle lukemiselle? Voimme luottaa siihen: lukemisemme todistaa kiistatta, mitä olemme ja missä olemme. Jos lukemisemme on kevyttä ja kevytmielistä, tilamme on sama. Jos kristillisyytemme on vakaata ja vakavaa, se käy selvästi ilmi tavanomaisesta ja vapaaehtoisesta lukemisestamme – lukemisesta, jonka puoleen käännymme virkistäytyäksemme.

Jotkut saattavat sanoa: ”Emme voi aina lukea Raamattua ja hyviä kirjoja.” Me vastaamme selvästi, että uusi luonto ei koskaan välittäisi lukea mitään muuta. Nyt kysymys kuuluu, haluammeko palvella vanhaa vai uutta luontoa? Jos jälkimmäistä, voimme olla varmoja siitä, että sanomalehdet ja kevytkirjallisuus eivät ole käytettäviä keinoja. On mahdotonta, että aidosti hengellinen, vakava kristitty voisi löytää nautintoa tällaisesta lukemisesta. Saattaa olla, että liike-elämässä tai julkisessa virkaelämässä mukana oleva kristitty voi työtehtäviensä tai virkavelvollisuuksiensa yhteydessä lukea sanomalehteä, mutta se on aivan eri asia kuin se, että hän löytää tällaisesta lukemisesta todellista nautintoa ja virkistystä. Hän ei löydä sanomalehdestä kätkettyä mannaa tai Kanaanin maan vanhaa viljaa. Hän ei löydä Kristusta sensaatioromaanista.

On surkeaa ja alhaista kuulla kristityn sanovan: ”Kuinka voimme aina lukea Raamattua?” tai ”Mitä pahaa on siitä, että luemme satukirjaa?”. Kaikki tällaiset kysymykset todistavat siitä, että sielu on joutunut kauas Kristuksesta. Tämä tekee asiasta niin hyvin vakavan. Hengellisen rappion on täytynyt alkaa ja edetä hälyttävästi, ennen kuin kristitty voi ajatella kysyvänsä tällaisia kysymyksiä. Näin ollen ei ole juurikaan hyötyä kiistellä asioiden oikeellisuudesta tai vääryydestä. Ei ole kykyä argumentoida oikein, ei kykyä punnita todisteita. Koko hengellinen ja moraalinen tila on väärä. ”Ruukussa on kuolema.” Tarvitaan sielun perusteellista palauttamista. Teidän on ”otettava ateria” eli toisin sanoen käytettävä jumalallista lääkettä, joka vastaa ruumiinrakenteen sairaaseen tilaan.

Meistä tuntuu, että meidän on painostettava kristittyjä lukijoita kiinnittämään vakavasti huomiota tähän suureen käytännön kysymykseen. Pidämme sitä erittäin vakavana. Kristinuskon äärimmäisen alhainen hengellinen sävy keskuudessamme johtuu monissa tapauksissa kevyen ja arvottoman kirjallisuuden lukemisesta. Kaiken sellaisen moraalinen vaikutus on mitä vahingollisin. Kuinka sielu voi menestyä, kuinka voi tapahtua kasvua jumalallisessa elämässä, jos ei ole todellista rakkautta Raamattua tai kirjoja kohtaan, jotka avaavat sielullemme Raamatun kallisarvoista sisältöä? Onko mahdollista, että kristitty voi olla sielultaan terveessä kunnossa, jos hän todella pitää parempana jotakin kevyttä teosta kuin teosta, joka on tarkoitettu todelliseen hengelliseen rakentamiseen? Emme voi uskoa sitä. Olemme vakuuttuneita siitä, että kaikki oikeasydämiset, vakavat kristityt – kaikki, jotka todella haluavat päästä eteenpäin jumalallisissa asioissa, kaikki, jotka todella rakastavat Kristusta ja kaipaavat taivasta ja taivaallisia asioita – kaikki tällaiset löydetään ahkerasti lukemasta Pyhiä Kirjoituksia ja käyttävät kiitollisina hyväkseen kaikkia hyviä, hyödyllisiä kirjoja, jotka tulevat heidän ulottuvilleen. Heillä ei ole aikaa eikä makua sanomalehdille tai kevyelle kirjallisuudelle. Heidän kohdallaan ei ole kysymys tällaisen lukemisen oikeellisuudesta tai vääryydestä: heillä ei yksinkertaisesti ole halua siihen, he eivät halua sitä. Heillä on jotain paljon parempaa. ”Kuka vastahakoisesti eroaisi tuhkasta, kun häntä kutsutaan enkeleiden leivän ääressä juhlimaan?”

Luotamme siihen, että lukijamme ymmärtävät meidän kirjoittavan näin selkeästi ja terävästi. Koemme, että Kristuksen tuomioistuimen vuoksi meidän on pakko tehdä niin. Voisimmepa kirjoittaa aiheesta yhtä vakavasti kuin tunnemme. Pidämme sitä yhtenä painavimmista ja käytännöllisimmistä kysymyksistä, joihin voimme kiinnittää huomiomme. Pyydämme kristittyjä lukijoita välttämään ja lopettamaan kaiken kevyen lukemisen. Kysykäämme jokainen itseltämme, kun olemme ottamassa kirjaa tai paperia käteemme: ”Pitäisikö minun toivoa, että Herrani tulisi ja löytäisi tämän kädessäni, vai voinko viedä tämän Jumalan läsnäoloon ja pyytää hänen siunaustaan sen lukemiselle? Voinko lukea sen Jeesuksen nimen kunniaksi?” Jos emme voi sanoa ”kyllä” näihin kysymyksiin, niin heittäkäämme Jumalan armosta paperi tai kirja pois ja omistakaamme vapaat hetkemme Jumalan siunatulle Sanalle tai jollekin siihen kirjoitetulle hengelliselle teokselle. Silloin sielumme saa ravintoa ja vahvistusta; me kasvamme armossa ja Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa ja rakkaudessa, ja vanhurskauden hedelmät tulevat runsaina käytännön elämässämme Jumalan kunniaksi.

Saattaa olla, että jotkut ystävistämme hylkäävät kokonaan tavan lukea ihmisten kirjoituksia. Jotkut ovat sitä mieltä, että he eivät saa lukea mitään muuta kuin Raamattua. He sanovat meille, että he löytävät kaiken tarvitsemansa tuosta vertaansa vailla olevasta teoksesta ja että ihmiskirjoitukset ovat pikemminkin este kuin apu.

No, tämän asian jokainen arvioi itse. Kukaan ei voi olla sääntönä toiselle. Mutta me emme todellakaan voi ottaa tätä korkeaa asemaa. Siunaamme Herraa joka päivä yhä enemmän kaikesta siitä armollisesta avusta, jonka Hänen rakkaiden palvelijoidensa kirjoitukset meille antavat. Pidämme niitä kallisarvoisena virvoituksen ja hengellisen siunauksen virtana, joka virtaa alas taivaassa olevasta kirkastetusta Päästämme ja josta emme voi koskaan ylistää Häntä tarpeeksi. Yhtä hyvin voisimme ajatella kieltäytyvämme kuuntelemasta jonkun veljen puhetta seurakunnassa kuin kieltäytyisimme lukemasta hänen kirjoituksiaan, sillä mitä muuta kumpikaan on kuin Jumalan meille hyödyksemme ja rakennukseksemme antama palveluksen haara?

Meidän on oltava varovaisia, ettemme liioittele suullista tai kirjallista palvelua, mutta jonkin asian mahdollinen väärinkäyttö ei ole pätevä peruste sen käyttöä vastaan. Vaaraa on joka puolella, ja aivan varmasti on hyvin vaarallista halveksia palvelutyötä. Kukaan meistä ei ole omavarainen. Jumalallinen tarkoitus on, että autamme toisiamme. Emme voi pärjätä ilman ”sitä, mitä jokainen nivel antaa”. Kuinka moni joutuukaan iankaikkisuudessa ylistämään Jumalaa kirjojen ja traktaattien kautta saadusta siunauksesta! Kuinka paljon onkaan niitä, jotka eivät koskaan saa atomiakaan hengellisestä palveluksesta, paitsi sen, mitä Herra lähettää heille lehdistön kautta. Sanotaan: ”Heillä on Raamattu.” Totta, mutta kaikilla ei ole samanlaista kykyä selvittää Raamatun eläviä syvyyksiä tai tarttua sen moraalisiin loistoksiin. Ei ole epäilystäkään siitä, että jos meillä ei ole suullista tai kirjallista palvelutyötä, Jumalan Henki voi ruokkia meitä suoraan Pyhän Kirjoituksen vihreillä laitumilla. Mutta kuka kieltää, että Pyhä Henki käyttää Jumalan palvelijoiden kirjoituksia mitä voimakkaimpana välikappaleena rakentaessaan Herran kansaa sen pyhimmässä uskossa? Olemme vakaasti sitä mieltä, että Jumala on käyttänyt tätä voimaa viimeisten neljänkymmenen vuoden aikana enemmän kuin koskaan aikaisemmin koko seurakunnan historiassa.

Emmekö voi ylistää Häntä siitä? Todellakin. Meidän pitäisi ylistää Häntä täydellä ja hehkuvalla sydämellä. Ja meidän tulisi vilpittömästi rukoilla Häntä antamaan vielä lisää siunausta Hänen palvelijoidensa kirjoituksille – syventämään niiden sävyä, lisäämään niiden voimaa ja laajentamaan niiden vaikutuspiiriä. Ihmisten kirjoitukset ovat vain turhaa paperia, jos niitä ei pueta Pyhän Hengen voimalla. Samoin julkisen saarnamiehen tai opettajan ääni on pelkkää vasken helinää tai helisevää symbaalia, jos se ei ole Pyhän Hengen elävä väline. Pyhä Henki käyttää kuitenkin molempia välineitä sielujen siunaamiseen ja totuuden levittämiseen, ja pidämme vakavana virheenä sitä, että joku halveksisi sellaista välinettä, jonka Jumala on mielellään ottanut käyttöön. Itse asiassa olemme harvoin tavanneet ketään, joka olisi kieltäytynyt ihmisten kirjoitusten avusta ja joka ei olisi osoittautunut äärimmäisen kapeaksi, karkeaksi ja yksipuoliseksi. Tämä on vain sitä, mitä voisimme odottaa, sikäli kuin se on jumalallinen menetelmä, jolla meidät saadaan auttamaan toinen toisiamme vastavuoroisesti. Jos siis joku väittää olevansa itsenäinen tai omavarainen, hänen on ennemmin tai myöhemmin havaittava erehdyksensä.