Kaikki Jumalalle – Suuntaviitat Sanasta

SISÄLTÖ:

SUUNTAVIITTOJA

”Minä en mene majaan, joka on minun kotini, enkä nouse vuoteeseeni, joka on minun leposijani, minä en suo silmilleni unta enkä silmäluomilleni lepoa, ennen kuin löydän sijan Herralle, asumuksen Jaakobin Väkevälle.” Ps. 132:3-5.

”Tämä on minun osakseni suotu: että otan vaarin sinun asetuksistasi. Herra on minun osani; minä olen päättänyt noudattaa Sinun sanojasi. Minä etsin Sinun mielisuosiotasi kaikesta sydämestäni; ole minulle armollinen lupauksesi mukaan.”
Ps.119:56-58.

”Minun osani on Herra, sanoo minun sieluni; sen tähden minä panen toivoni Häneen. Hyvä on Herra Häntä odottaville, sille sielulle, joka Häntä etsii.” Val. 3:24-25.

Edelliset Raamatun kohdat ovat Pyhän Hengen antamia suuntaviittoja uskossa oleville. Ne rohkaisevat tekemään selkeän ratkaisun Jumalan puoleen. Sellainen ratkaisuhan ei aina ole itsestään selvää uskovienkaan kohdalla. Ratkaisu- ja uudistumiskehotus tämän kirjasen sivuilla kohdistuu siis pääasiassa niihin, jotka jo ovat uskossa Jeesukseen, mutta tahtovat varmistaa, että ovat oikealla tiellä. 2 Kor. 13:5. Pelastuksen tie löytyy myös uskosta osattomille.

Kun otit vastaan Jeesuksen henkilökohtaiseksi Vapahtajaksesi ja syntiesi sovittajaksi, alkoi Pyhä Henki ohjata elämääsi. Luottamus ristin sijaisuhriin avasi yhteyden Jumalaan. Siitä alkoi kokonaisvaltainen elämän muutos. Teit parannuksen ja sinut kastettiin. Näin annoit elämäsi Jeesukselle. Hänestä tuli Herrasi ja Kuninkaasi. Vai tuliko? Onko Jeesus kaikkesi? Rakastatko kulkea ristin tietä kieltäen oman nautinnonhalusi? Rakastatko Jumalaa yli kaiken ja Hänen omiaan niin kuin itseäsi?

Uskoontuloprosessiin on kristinuskon alusta lähtien kuulunut sekä parannus että upotuskaste vedessä Jeesuksen Nimeen. – Parannuksen puute ja kasteelle menon viivyttely johtuu yleensä opetuksen puutteesta. (Apt. 2: 38,41 ja 22:16).
”Kuinka minä voisin ymmärtää ellei kukaan minua opasta?” Apt.8:31.

Kristinuskoon on alusta asti kuulunut myös Pyhän Hengen kaste. Tämän Jumala on luvannut kaikille omilleen. Apt. 1: 4-5.
Joh. 14:16,26; 15:26; 16:13-14; Apt.1:4,8; 2:38, ym…
Alkuperäinen kristillinen seurakuntatoiminta on ennen muuta Pyhän Hengen jakamien armolahjojen toimintaa uskovien kautta. Room. 12:6-8; 1 Kor. luvut 12 – 14.

RUKOUS

Jumalan tahdon mukainen rukous:

”Auta Jeesus, että aina tahdon tahtoa sitä, mitä Sinä tahdot minun tahtovan!” Aamen.

Taivas kuulee vilpittömän rukouksen, jossa synnin hädässä oleva tahtoo vapautua synneistään. Jeesus vastaa sellaiseen rukoukseen. Siitä alkaa pyhitystyö ihmisessä. ”Pyhitä heidät Totuudessa; Sinun Sanasi on Totuus!” (Joh.17:17).
”Ja me olemme kaiken tämän todistajat, niin myös Pyhä Henki, jonka Jumala on antanut niille, jotka Häntä tottelevat” (Apt. 5:32).
Raamatullinen pyhityselämä alkaa uskoontulosta, parannuksen teosta ja kasteesta.
Parannusta tekevän tulee katua syntejään, murehtia niitä sekä sitten päästä niistä irti. ”Jumalan mielen mukainen murhe saa aikaan parannuksen, joka koituu pelastukseksi ja jota kukaan ei kadu; mutta maailman murhe tuottaa kuoleman”
(2 Kor. 7:10).Terve pyhityselämä edellyttää myös puhdasta Jumalan sanan opetusta. Kristinuskon keskeiset asiat ja opit on jokaisen yksilön kohdalla saatava oikeaan asemaansa; mm. Kristuksen opin alkeet: kasteet vedessä ja Hengessä, parannus, kuolleitten ylösnousemus ja viimeinen tuomio (Hebr.6:1-2). Nuo ovat edelleenkin kristinuskon tärkeitä oppeja. Jokaisen tulee oppia ne ja ottaa ne omakohtaisesti vastaan. Ilman niitä ei ole raamatullista uskonelämää.
Mm. Pyhän Hengen kaste kielilläpuhumisineen ja erilaisine armolahjoineen kuuluu jokaiselle Jumalan lapselle. Apt.1:8; 2:38. –
(1 Tim. 1:3-6 ja 6:3-5 sekä 2 Joh/ 7-11).
Kaikki apostolien ja profeettojen opetukset ovat luomassa kestävää alustaa ylöspäin nousemiselle. Noiden Raamatussa olevien opetusten kautta voimme kasvaa Jumalan antamaa kasvua sekä viimein päästä kotiin Taivaaseen. – Katso myös Matt. 13:3-8 ja 18-23.

LUULOUSKO

Luulousko on eksyttävää.

Monet luulevat olevansa Jumalan lapsia ja matkalla Taivaaseen, vaikka eivät koskaan ole uudestisyntyneet Pyhästä Hengestä. Heillä on ”ihan oma usko”, ”isien usko” tai jonkun kirkon usko ja uskomus. – Sellaiset uskot ovat valheen hengen synnyttämiä.
Uskontojen luoma harhausko on joskus erittäinkin vahvaa. Mm. eräät vieraiden uskontojen terroristit uskovat vuoren varmasti menevänsä Paratiisiin räjäyttäessään itsensä uskontonsa hyväksi. He uskovat tuon sitä varmemmin, mitä enemmän saavat murhattua ”vääräuskoisia”. Samaa fanaattista riivaajauskoa ilmenee monissa uskontokunnissa.
Myös kristinuskonnon piirissä on luulouskossa olevia. Niitä ovat mm. katoliset ja luterilaiset. Noille ihmisparoille on opetettu, että he ovat automaattisesti Jumalan lapsia kun ovat kirkon jäseniä ja uskovat kirkon oppeihin. He uskovat sen, koska sitä on heille lapsesta asti tuputettu. He uskovat moniin kauniisiin asioihin, enkeleihin ja Jumalan rakkauteen; joskus jopa Jeesukseen.
Yksi heiltä puuttuu: Jeesuksen Kristuksen antama pelastus. He eivät ole tulleet uskoon, uudestisyntyneet. ”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa” (Joh. 3:3).

Muistamme Raamatun kertomuksen Korneliuksesta, joka ”oli hurskas ja Jumalaa pelkääväinen… antoi paljon almuja, ja rukoili alati Jumalaa” (Apt. 10: 2).
Hurskaudestaan huolimatta Kornelius ei ollut uskossa. Hän tuli uskoon ja kasteelle vasta Pietarin puhuttua hänelle Jumalan sanaa. Apt. 10:44-48 ja 11:14.
Samoin tuli Paavalikin uskoon. Jeesus ilmestyi hänelle ja antoi ohjeet, miten nyt tulee toimia. Paavali meni ohjeen mukaisesti Damaskoon. Siellä opetuslapsi Ananias rukoili Paavalin puolesta laskien kätensä hänen päälleen. Ananias antoi Paavalille ohjeen, joka koskee samoin meitä kaikkia myöhemminkin uskoon tulleita: ”Nyt, mitä viivyttelet? Nouse! Huuda avuksi Hänen Nimeänsä, ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi” (Apt. 22:8,10-16 ja 9:3-20).
Paavali oli ennen uskoon tuloaan Jumalan seurakuntaa vainoava syvästi uskonnollinen juutalainen. Mutta uskoon tultuaan hän oli historian merkittävin seurakunnan rakentaja.
Ihminen voi siis ennen uskoon tuloaan olla erittäin paha tai esimerkillisen hyvä. Hän voi olla jopa säännöllisesti rukoileva, vaikka ei olekaan Jumalan lapsi. Sellaisia nuhteettomia ”Korneliuksia” löytyy monien kirkkojen ja uskontojen piireistä. Mutta ne kaikki ovat luulouskon perustalla olevia ja Raamatun opetusten ulkopuolisia harhoja.

Älä siis jää luulouskoon! Jeesus kutsuu Sinua elämän tielle, todelliseen uskoon. ”Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta” (2 Kor. 13:5).

Uskominen Jeesukseen Kristukseen Jumalan Poikana ja syntiemme sovittajana on ensimmäinen edellytys uskoon tulemiselle. Vain Jeesukseen uskova voi tulla Hänen tykönsä. ”… ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos” (Joh. 6:37).
”Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät” (Hebr.11:6).

Luulouskossa olevien oppirakennelmaan kuuluu seuraavat fraasit: ”Kukin tulee omalla uskollaan autuaaksi!” ”Olkaamme suvaitsevaisia!” Älkäämme yrittäkö käännyttää ihmisiä!”
Nuo kaikki ovat valheen hengen tuotetta. Jeesuksen tehtävänä oli auttaa aikansa ihmiset irti erilaisista ihmisopeista ja uskomuksista. Hän ei ollut suvaitsevainen isien perinnäissääntöjä noudattaville. Matt: 15:6-13.

Jeesus ei sietänyt syntiä tai vääriä uskontoja.
Edelleenkin Jeesus on sama (Hebr.13:8). Hän tahtoo kaikkien ihmisten kaikista uskonnoista kääntyvän tykönsä. Samaa tahdomme mekin!
Meidän tehtävämme on jatkaa Jeesuksen aloittamaa työtä, jota apostolit alussa tekivät (Hebr. 2:3-4).
Markus 16:15-20; Luuk. 6:46; Ilm. 2:20.

Me olemme Jumalan työtovereita. ”Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehottaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa” (2 Kor. 5:20).
”Hänen työtovereinaan me myös kehotamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi” (2 Kor. 6:1).

Emme saa suvaita oppeja ja uskontoja, jotka johtavat harjoittajansa helvettiin. MIKSI? – Koska rakastamme ihmisiä ja tahdomme kaikille hyvää. Tahdomme kaikkien pääsevän Taivaaseen. Suvaitsevaisuudessamme jättäisimme ihmisen pimeyden valtaan. Se olisi syntiä ja mitä suurinta rakkauden puutetta sekä välinpitämättömyyttä.

Eräät uskovat pelkäävät loukkaavansa lähimmäistään, jos kertovat suoraan ja selvästi pelastuksen tien. Mutta ennemmin tulisi ajatella, miten syvästi suurempi loukkaus on jättää kertomatta ihmisille totuus.
Meidän vaikenemisemme tähden saattaa lähimmäisemme joutua kadotukseen.
Rakkautta on sanoa Jumalan totuus; ei uskontojen luulototuuksia. –
Meillä uskossa olevilla ei ole uskon asioista ”omaa mielipidettä”, luuloa. Olemme omaksuneet ne mielipiteet, jotka löytyvät Raamatusta. Ne ovat Jumalan mielipiteitä.

KADONNEET ETSITÄÄN

Monien uskonelämä pääsee jossain vaiheessa kylmenemään. Se johtuu opetuksen puutteesta ja hengellisten asioiden laiminlyömisestä sekä rukouselämän himmenemisestä. Uskonelämän hoitamattomuuden kautta maailmanrakkaus saa otteen uskovasta. 1 Joh. 2:15-17. Yleensä silloin jää myös uskovien yhteys.
Asia ei enää kiinnosta. On olevinaan kovin paljon muutakin tärkeää tekemistä. – Rukoukseen ei riitä aikaa, eikä se kylmenneelle uskovalle enää ole kiinnostavaa.
Tuollaisessa tilanteessa on kyse kuolemalla leikkimisestä; kuolemalla, joka on suunnattomasti fyysistä kuolemaa kammottavampi. Siinä ollaan tekemisissä ikuisen kuoleman kanssa, joka on ikuinen ero Jumalasta, elämän lähteestä. Rukouselämän sammuessa sammuu hengellinen elämä. Rukoushan on uskovan hengittämistä. –

Luopuneen kohdalla Jeesus on suljettu oven ulkopuolelle. Mutta siellä Hän edelleen odottaa voidakseen olla armollinen: ”Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani” (Ilm. 3:20).
Jeesus antaa parannuskehotuksen uskosta luopuneille; sellaisillekin, joilla vielä on se nimi, että elävät, vaikka ovat kuolleita (Ilm. 3:1-2). Sellaiset ovat nimikristittyjä.
”Heräjä valvomaan ja vahvista jäljelle jääneitä, niitä, jotka ovat olleet kuolemaisillaan” (Ilm. 3:3).

Luopumuksesta alkaa ihmiselämän tuskaisin elämänvaihe. Synnin taakat alkavat uudestaan painaa. Elämä on silloin tyhjää ja turhaa.
Uskosta luopunut on surkeinta, mitä maailmassa voi olla.

”Sillä jos he meidän Herramme ja Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen tuntemisen kautta ovat päässeetkin maailman saastutuksia pakoon, mutta niihin taas kietoutuvat ja tulevat voitetuiksi, niin on viimeinen tullut heille ensimmäistä pahemmaksi.
Parempi olisi heille ollut, etteivät olisi tulleet tuntemaan vanhurskauden tietä, kuin että sen tunnettuaan kääntyvät pois heille annetusta pyhästä käskystä.
Heille on tapahtunut, mitä tosi sananlasku sanoo: ”Koira palaa oksennukselleen”, ja: ”Pesty sika rypee rapakossa” ( 2 Piet.2:20-22).

Mainittuja ”pestyjä sikoja” ja ”oksennukselleen palaavia koiria” on keskuudessamme suurin joukoin. Se johtuu siitä, että apostolinen usko on hylätty. Silloin on avattu tie maailman hengelle. Sanan saarnan sijaan uskoville tarjotaan viihteellistä ohjelmauskontoa. 2 Tim. 4:1-5.
Mutta maailman ”riemut” ja Jeesus eivät sovi yhteen. (Markus 14:54 ja Matt. 26:69-75). Maailmallisuuteen mukautunut usko vaihtuukin pian saastaisiksi sikalätäköiksi (Luuk. 15:14-16).

Mutta kiitos Jumalalle! Jeesus rakastaa luopuneitakin! Hän tahtoo etsiä omiaan loppuun asti. Jaak. 4:5. Hän tahtoo uudistaa uskomme, missä tahansa tilanteessa olemmekin. Se tapahtuu, kun otamme vastaan tuon alussa olevan Raamatun jakeen: ”Minun osani on Herra, sanoo minun sieluni; sen tähden minä panen toivoni Häneen.” Val. 3:24.
Saamme tänään uudestaan valita Jumalan armon tien.
Jumalan siunaustuulet alkavat taas puhaltaa. Ylistys Jumalalle!!! Rakkaus saa virrata Jumalasta ihmiseen ja ihmisen kautta toisiin ihmisiin kun JEESUS TÄYTTÄÄ PYHÄLLÄ HENGELLÄ!
Tehtävätkin alkavat avautua kuin itsestään. Löydämme itsemme Herran työstä.
Jumala alkaa puhua. Hän antaa näkyjä ja ihmeellisiä johdatuksia. Paastoaminenkin tulee rakkaaksi. Kiitos Herralle Hänen suuresta armostaan!

”Hän rukoilee Jumalaa, ja Jumala mielistyy häneen ja antaa hänen riemuiten katsella kasvojaan; niin Hän palauttaa ihmiselle hänen vanhurskautensa. Hänpä nyt laulaa muille ihmisille ja sanoo: ’Minä olin tehnyt syntiä ja vääristänyt oikean, mutta ei sitä kostettu minulle; Hän pelasti minun sieluni joutumasta hautaan, ja minun henkeni saa iloiten katsella valkeutta.’
Katso, kaiken tämän tekee Jumala kahdesti ja kolmastikin ihmiselle, palauttaakseen hänen sielunsa haudasta ja antaakseen elämän valkeuden hänelle loistaa”
(Job 33:26 – 30).
Edellinen Jobin kirjan opetus koskee langenneita Jumalan lapsia, tuhlaajapoikia ja tyttäriä, jotka Jumala tahtoo palauttaa takaisin kaidalle tielle.
Tätä, kuten Ilm. 3:20. on usein käytetty väärin, koskemaan uskosta osattomia.

Uudistuminen avaa Jumalan lapselle suuren ilolähteen. Kirkas elämän valkeus alkaa loistaa entistäkin kirkkaampana. ”… missä synti on tullut suureksi, siinä armo on tullut ylenpalttiseksi” (Room. 5:20). ”Tätä armoa hän on ylenpalttisesti antanut meille kaikkinaiseksi viisaudeksi ja ymmärrykseksi” (Ef. 1:8). Hän on antanut armoa armon päälle (Joh. 1:16).

Suurin ilomme aihe on, että synnit ovat poissa. Jeesuksen veri puhdisti kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta (2 Kor. 7:1). Suuret virheet, joita ei enää voitu korjata, jäivät armon mereen (Miika 7:19).

Mutta…
Uskovan uudistuminen ei tapahdu kevyesti vain armoon vetoamalla. –
Syntielämän kaikki puolet on nähtävä rumiksi ja inhottaviksi. Kaikki syntisyys on tunnustettava ja hylättävä (1 Joh.1). Synti on sanottava synniksi sen oikeilla nimillä. Katumuksen tulee olla syvää ja vilpitöntä. 2 Kor.12:21.
Vähäinenkin ylpeämielisyys ja syntien puolustelu on este armon vaikutukselle. Jumalan edessä ei voi kieroilla. Hän näkee ja tietää kaiken. Naamarit on riisuttava. Hänen periaatteitaan ja mielipiteitään tulee kunnioittaa yli kaiken muun.

”Herra, ahdistuksessa he etsivät sinua, vuodattivat hiljaisia rukouksia, kun sinä heitä kuritit” (Jesaja 26:16).

Luopion nöyrtyminen on mitä ihmeellisin hengellinen kokemus. Se tapahtuu Jumalan hyvyyden ja rakkauden edessä (Room.2:4-11).

”Sillä Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille Hän antaa armon!” (Jaakob 4:6).

Kun Jumalan armo ja rakkaus alkaa vetää ihmistä puoleensa, tulee kääntymisen esteeksi usein ylpeys. Ihmisen on kovin vaikeaa tunnustaa olevansa kurja syntinen. Se edellyttää nöyrtymistä.

Ylpeämielisen on mahdotonta
seurata Jeesusta. – – –

”Nöyrtykää siis Jumalan
väkevän käden alle, että Hän
ajallansa teidät korottaisi”
(1 Piet. 5:6).

Tarvitsemme samaa nöyrtymistä ja
parannusta joka päivä elämämme loppuun asti.
Nöyrtyminen ei ole vaikeaa tuntiessamme todellisuuden Jumalan hyvyydestä. – Nöyrry maahan asti! –
Jumala on siunaava Sinua!

RAKKAUS

Jumalan rakkaus on ihmiselämän suurin ja ihmeellisin asia. Se menee kaiken edelle. Se on uskoa ja toivoakin ylempänä (1 Kor.13:13).

– Kukaan ei voi olla ”rakkauden sokaisema” kuten yleinen sanonta kuuluu. Rakkaus päinvastoin avaa sokeat silmät. Ilm. 3:18. – Ihastuminen ja ihmisten välinen kiintymys ei ole Raamatun tarkoittamaa pyhää rakkautta. Aitoa ja puhdasta rakkautta on Jumalan rakkaus ihmisen sydämessä. Lue 1 Kor. 13 ja Kork. 8:6-7.

Uskovien keskinäinen rakkaus saa muutkin ihmiset näkemään Jumalan todellisuutta.
”Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niin kuin minä olen teitä rakastanut – että tekin niin rakastatte toisianne. Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus” (Joh. 13:34,35 ja 17:21-23).

Oikea uskovien yhteys toimii keskinäisen rakkauden ja totuuden pohjalla (1Kor.13:6).
Jumalan rakkauden avulla on mahdollista auttaa myös muita ihmisiä taivas–tielle. Jumala osoittaa rakkauttaan ihmisille meidän kauttamme. 1 Joh.4:7-12.
Rakkaus on tekoja totuuden tiellä (1 Joh. 3:18).
Tuo todellinen rakkaus voi toimia vain uudestisyntyneessä ihmisessä.
”Jumalan rakkaus on vuodatettu sydämiimme Pyhän Hengen kautta” (Room.5:5).
”Tavoitelkaa rakkautta!” (1 Kor.14:1). Näin teemme!

Miten se voi tapahtua?

Kun Sinä teet sydämessäsi vakaan päätöksen, että otat vastaan Jeesuksen syntiesi sovittajaksi ja elämäsi Herraksi, saat uudestisyntyä. Silloin sisimmässäsi alkaa toimia Jeesuksen ylösnousemuselämä (2 Kor.4:10-11), ja Jumalan rakkaus valtaa sinut.
Jeesus antaa Sinulle voiman ja oikeuden tulla Jumalan lapseksi. Saat silloin sydämeesi halun elää vain Hänelle Raamatun opetusten mukaisesti:
”Sinun tahtosi, minun Jumalani, minä teen mielelläni!”
”Sinun tahtosi, minun Jumalani, minä teen mielelläni!”
(Psalmi 40:9).
Toistin tuon aivan tarkoituksella, että se painuisi syvälle mieleesi! Ottaessasi sen vastaan, huomaat, että Sinulla on Kristuksen mieli! 1 Kor.2:16. Sinulla on rakkaus!

Ota vastaan rakkaus totuuteen samalla tavalla kuin otit vastaan Jeesuksen Kristuksen syntiesi sovittajaksi ja elämäsi Herraksi.
Raamattu sanoo, että eräät ihmiset ” joutuvat kadotukseen, sen tähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua. Ja sen tähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen, että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet vääryyteen”
(2 Tessal. 2:10-15).
”Hänen työtovereinaan me myös kehotamme teitä vastaan ottamaan Jumalan armon, niin ettei se jää turhaksi” (2 Kor.6:1). Katso myös Joh.1:12.

Ota iloiten vastaan Jumalan Sanan Totuus. Anna sen hallita ajatuksiasi ja mieltäsi.

Näin Totuuden Henki saa kuljettaa Sinua ”aina voittosaatossa” (2 Kor. 2:14).
”Valitkaa tänä päivänä, ketä tahdotte palvella…” (Joosua 24:15).

Kun Jeesus on tullut elämäsi Herraksi, tahdot ottaa seuraavatkin askeleet Hänen
Sanansa mukaan.

ASKELEET

Askeleet ovat parannus ja kaste.

Parannus pitää sisällään elämän suursiivouksen sisäisesti ja ulkoisesti.
”Parannuksen soveliaat hedelmät” pitää tulla näkyviin. Matt. 3:8; Apt. 19:19… ym.
Jeesuksen veri puhdistaa vain sellaisen sydämen, josta synti on päätetty jättää ulkopuolelle. ”Mene, äläkä tästedes enää syntiä tee!” (Joh. 8:11; Room. 6: 22,23).
Maailmanrakkaus tapoineen ja tottumuksineen on oltava nyt taakse jäänyttä elämää. ”Te avionrikkojat, ettekö tiedä, että maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan? Joka siis tahtoo olla maailman ystävä, siitä tulee Jumalan vihollinen” (Jaakob 4:4).

Pyhä Henki vetää ihmistä parannukseen ensin ulkoa päin. Jeesuksen vastaan ottamisen jälkeen Hän johdattaa ihmistä sisimmästä käsin. Silloin emme enää ole luulouskossa. Uskomme Herraan Jeesukseen Raamatun opettamalla tavalla.

Kasteen tulee olla sama, joka oli käytössä apostolisena aikana. Se oli upotuskaste vedessä. Sellaisen Jeesus itsekin otti:
”Silloin Jeesus tuli Galileasta Jordanille Johanneksen tykö hänen kastettavakseen. Mutta tämä esteli Häntä sanoen: ”Minun tarvitsee saada sinulta kaste, ja sinä tulet minun tyköni!” Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ”Salli nyt; sillä näin meidän sopii täyttää kaikki vanhurskaus.” Silloin hän salli sen hänelle. Kun Jeesus oli kastettu, nousi Hän kohta vedestä, ja katso, taivaat aukenivat, ja hän näki Jumalan Hengen tulevan alas niin kuin kyyhkysen ja laskeutuvan Hänen päällensä”
(Matt.3:13 – 17).

”Johanneskin kastoi Ainonissa, lähellä Salimia, koska siellä oli paljon vettä…”
(Joh. 3:23). Oikeaan kasteeseen tarvitaan paljon vettä, että ihminen voidaan kokonaan upottaa veteen. Room. 6:4.

Edellä mainitut alkuaskeleet ovat elintärkeitä koko tulevalle uskonelämällesi. Ne ovat peruskiviä, joiden päälle rakentuu vankkatekoinen, kestävä elämän rakennus (Ef.2:19 –22) peruskalliona itse Kristus Jeesus (1 Kor.3:11).
”Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin ja niin heitä lisääntyi…” (Apt.2:41).
Pelastuksen tielle lähteneinä olemme eläviä kiviä Jumalan temppelissä. ”Rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi huoneeksi, pyhäksi papistoksi, uhraamaan hengellisiä uhreja, jotka Jeesuksen Kristuksen kautta ovat Jumalalle mieluisia”
(1 Piet.2:5).
”Jumala ei asu käsin tehdyissä temppeleissä” (Apt.17:24).

Peruskallio on Jeesus (1 Kor.3:11-17).
Peruskalliolle asetettuja peruskiviä ovat apostolien ja profeettain opetukset (Ef.2:20).
Peruskivien päälle rakennetaan rakennus elävistä kivistä. Elävät kivet olemme me uskoon tulleet (1 Piet.2:5).

Vaikka elämän myrskytuulet puhaltavat raivoisastikin, niin oikealle perustalle oikeista aineksista rakennettu rakennus pysyy pystyssä:
”Miksi te huudatte minulle: ’Herra, Herra!’ ettekä tee, mitä minä sanon? Jokainen, joka tulee minun tyköni ja kuulee minun sanani ja tekee niiden mukaan – minä osoitan teille, kenen kaltainen hän on. Hän on miehen kaltainen, joka huonetta rakentaessaan kaivoi syvään ja laski perustuksen kalliolle; kun sitten tulva tuli, syöksähti virta sitä huonetta vastaan, mutta ei voinut sitä horjuttaa, sillä se oli hyvin rakennettu. Mutta joka kuulee eikä tee, se on miehen kaltainen, joka perustusta panematta rakensi huoneensa maan pinnalle; ja virta syöksähti sitä vastaan, ja heti se sortui, ja sen huoneen kukistuminen oli suuri” (Luuk. 6:46 – 49 ja 1 Kor.3:11-17).

Kasteen kohdalla on tärkeää, että se suoritetaan oikeaan Nimeen. Apt.2:38; 8:16; 10:48; 19:5; Kol.3:17 jne..
Mutta on myös elintärkeää, että kasteen taustalla on Raamatun Jumala, Oikea Isä, Poika ja Pyhä Henki.

Uskoontuloprosessia voidaan verrata ihmislapsen syntymään. Ensin kylvetään siemen. Siemen alkaa itää. Sitten se kasvaa. Lopulta uusi ihminen syntyy. Mitä sille sen jälkeen tehdään? Pieni ihmistaimi pestään.
Näin Ihmiselämän alkamisprosessi on todella hyvin sopiva vertauskuva hengelliseen syntymään. Huomaa Tiit. 3:5. mainittu ”uudestisyntymisen peso”.

Kristillinen kaste Jeesuksen Nimeen on eräänlainen liittosopimus. Mutta se on vielä paljon enemmän. 1 Piet. 3:21 sanoo, että ”vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena..” Se, mitä sen jälkeen sanotaan, ei tee tyhjäksi edellä sanottua. Samoin on laita Apt. 2:38 ja Markus 16:16.
Jokainen Raamatun esittämä ajatus on hyväksyttävä!
Kaste on eräs Kristuksen opin alkeista. se on siis ensimmäisiin uskonelämän asioihin kuuluva. Rakentaminen voi alkaa vasta peruskivien päälle. Peruskivistä yksi on vesikaste. Hebr.6:1-2. Kestävä elämän rakennus rakennetaan ”apostolien ja profeettain perustukselle” (= peruskivet, Ef. 2:19-22). – – – Raamatullinen uskonelämän rakentaminen ei siis voi alkaa ennen raamatullista kastetta.

KASTE

Kaste tulee suorittaa seurakunnan toimesta.

Liikkeellä on seurakuntatoiminnasta irrallaan olevia tietämättömiä, rakkaita veljiä ja sisaria, jotka ovat langenneet uskonnolliseen epäraittiuteen toimimaan ilman uskovien yhteyttä.
Joskus yksityisen kasteen taustalla saattaa olla myös se, ettei paikkakunnalla vielä ole raamatullista seurakuntaa. – Mutta jos seurakuntatoimintaa on, tulee kaste jättää seurakunnan veljien toimitettavaksi.
Suomessa on liikkeellä myös eräitä ”kastajia”, joiden suorittaman kasteen taustalla on erikoinen jeesusyksinoppi. Sellainen ”kaste” on erittäin arveluttava. Se on ihmistouhuilua. Siinä on kaikki eksytyksen ainekset. Matt.7:15-23 .
Toivomme irtolaistielle lähteneiden tulevan nöyrtyneinä ja parannusta tekevinä Jumalan seurakunnan yhteyteen. 1 Piet.5:5-6. Silloin otamme heidät vastaan siunaten ja iloiten. Autamme heidät irti sydämen syytöksistä. Kaikki harhat saavat silloin jäädä Jeesuksen veren alle. Kaikki muuttuu hyväksi. – Kastamme heidät raamatullisesti Herran Jeesuksen Kristuksen Nimeen (jos heitä ole vielä kastettu)! –
– Jos Sinun kasteessasi on jotain epämääräistä, niin ilmoittaudu rohkeasti kasteelle. Laitamme tämänkin peruskiven kohdalleen Jumalan kasvojen edessä.

Eräät jeesusyksinoppiset kastajat käyttävät harhansa peitteenä myös heprealaista Jeesuksen Nimen lausumismuotoa ( =Jeshua). Tämä ”Jalo Nimi” (Jaak. 2:7) lausuttiin alkuperäisessä heprealaisessa muodossaan Jeshuaksi. Sen tähden Nimen käyttäminen harhaopin piirissä on räikeää pyhien asioiden pilkkaa.
Oikeiden uskoon tulleiden keskuudessa on aivan oikein lausua Pelastajamme nimi siten kuin se alussa lausuttiin.
Mutta! ”Älä turhaan lausu Herran, sinun Jumalasi Nimeä, sillä Hän ei jätä rankaisematta sitä, joka Hänen Nimensä turhaan lausuu” (5 Moos.5:11).
”Miksi te huudatte minulle: ’Herra, Herra!’ ettekä tee, mitä minä sanon?” (Lk 6:46).
Jeesus, Jeshua, Iesus, Jesus on pyhä Nimi, jota ei voi rankaisematta häväistä.

JEESUKSEN NIMI

Alkuseurakunta lausui Jeesuksen Nimen heprealaisittain.

Enkeli ilmoitti Marialle syntyvän Pojan nimeksi Jeshua = Pelastaja (Matt. 1:21).
Pietari ei lausunut Jeshuan Nimeä kreikkalaisittain (Iesus) puhuessaan tuhansille juutalaisille helluntaipäivänä (Apt.2).
Hän sanoi: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeshua Hamashian Nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen Lahjan”
(Apt. 2:38).
Luukas (kreikkalainen lääkäri), joka kirjoitti Pietarin lausunnon (Apt.), kirjoitti sen kreikaksi. Kirjoituskielestä huolimatta voimme ajatella, että Nimen suullinen lausumistapa säilyi pitkään heprealaisena ja aramealaisena pakanainkin keskuudessa.
Jumalan seurakuntahan koostui jokaisella paikkakunnalla sekä juutalaisista että pakanoista.
Jeesuksen ja Hänen opetuslastensa kotikieli oli aramea. Jeshuan Nimi lausuttiin aramealaisten keskuudessa heprealaisittain.

Alkuseurakunnan aikana Jeesuksen Nimi siis lausuttiin juutalaisten keskuudessa heprealaisittain ”Jeshua”, ja vasta myöhemmin pakanuudesta kääntyneiden joukossa kreikkalaisittain ”Iesus”. Molemmat muodot olivat käytössä.
Suomessa Jeesuksen Nimi lausutaan pääsääntöisesti suomalaisittain.
Lausumismuoto ei ole ratkaisevaa. ratkaisevaa on se, että Jeesus on Jumalan Poika, Ainoa Pelastajamme, millä kielellä Hänen Nimensä lausummekin.
”Maailmassa on, kuka tietää, kuinka monta eri kieltä, mutta ei ainoatakaan, jonka äänet eivät ole ymmärrettävissä” (1 Kor.14:10).

KULJE RUKOILLEN

Kulje aina rukoillen

(Jer. 31:9).

Pyydä toistuvasti, että Jeesus valtaa sydämesi !!!
Opettele rukoilemaan ääneen!
Rukoile yksin ollessasi. Mutta ole myös paljon mukana seurakunnan yhteisissä rukoushetkissä aktiivisena rukoilijana.
Harjoittele rukouksessa viipymistä.

Ota tavaksesi olla kestävä rukoilija.
Kol. 4:2.
Opettele kaikki rukouksen eri alueet.
Opi keskustelemaan asioistasi Jumalan kanssa.
Harjoittele kiitos– ja ylistysrukousta sekä palvontaa hengessä.
Harjoita sitä sekä yksin ollessasi että Jumalan seurakunnan yhteisissä rukoushetkissä.

Yhteisesti rukouksessa viipyvälle seurakunnalle on kaikki mahdollista. Vankilan muuritkaan eivät voi pidättää Jumalan auttavaa kättä rukoilevalta seurakunnalta. Apt.12:5-17.
Korota äänesi rukoukseen voimakkaasti. Apt. 4:24; Hebr. 5:7.

Opettele kunnioittamaan Jumalaa myös polvistumalla (Ps. 95:6) ja kumartamalla Häntä ”pyhässä kaunistuksessa” (Ps. 96:9).
Jeesus on täyttävä Sinut Pyhällä Hengellä. Silloin saat rukoilla myös kielillä puhuen (1 Kor.14:2). – Ota siis vastaan Pyhän Hengen kaste. Apt. 8:14-17. –
Raamatullisessa rukouselämässä saamme kokea todeksi Jumalan lupaukset: ”Minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen” (Jer.31:9).
Rukoilija saa huomata olevansa johdatuksessa. Käsittämätön asia vain tapahtuu. Löydämme itsemme tekemässä Jumalan työtä.
”Ja hän sanoi: ”Niin on Jumalan valtakunta, kuin jos mies kylvää siemenen maahan; ja hän nukkuu, ja hän nousee, öin ja päivin; ja siemen orastaa ja kasvaa, hän ei itse tiedä, miten”(Markus 4:26-27).

Pyhä Henki on johdattava kaikkeen totuuteen (Joh. 16:13). Hän ohjaa sydämen ajatuksia ja tekoja yksityiselämässä sekä seurakuntatyössä.
Pyhän Hengen johdossa saamme kokea, että ”meillä on Kristuksen mieli”
(1 Kor.2:16).

JUMALAN HENKI JOHDATTAA

Jumalan Henki johdattaa pyhään puhtauteen. Tämä pyhitys näkyy sisäisenä ja ulkoisena puhtautena sanoissa, teoissa, käytöksessä, ja koko ulkoisessa olemuksessa. Hebr.12:14. Joh.17:17.
”… ole sinä uskovaisten esikuva puheessa, vaelluksessa, rakkaudessa, uskossa, puhtaudessa” (1Timot. 4:12).
Uskossa olevan puhtaus ja siisteys näkyy koko hänen olemuksestaan. Matt.5:14—16. Mutta puhtaus ja siisteys ei edellytä kallista ja prameaa pukeutumista.
HUOM! 1 Piet. 3:1-6. ja 1 Timot. 2:9,19. opetukset saadaan soveltaa miehiinkin.

Puhdista sisimpäsi, niin ulkopuolikin tulee puhtaaksi. Matt.23:26.

Jeesus viihtyy puhtaassa sydämessä ja kristityn siistissä kodissa, jossa on rakkauden ilmapiiri ja jossa tyydytään vaatimattomuuteen. ”Tyytykää alhaisiin oloihin”
(Room. 12:16). ” … vanhurskasten asuinsijaa Hän siunaa” (Snl. 3:33).

Ole seurakuntayhteydessä paljon. Anna Pyhän Hengen juurruttaa itsesi Raamatun mukaiseen alkuperäiseen seurakuntatoimintaan. Se on sinun perheesi (Ef. 2:19), kaikkien rakkaitten veljien ja sisarten kasvupaikka. Ei ole hyvä juosta vieraiden uskontojen piireissä.
Älä anna paholaisen viedä Sinulta seurakuntayhteyttä. Sellainen johtaa unitilaan ja luopumukseen. Hebr.10:25,26.
Iloitse uskovien yhteydestä. ”Minä iloitsin, kun minulle sanottiin: ´menkäämme Herran huoneeseen!`” (Ps. 122:1). – ”… Hänen huoneensa olemme me..” (Hebr.3:6).

Me uskoon tulleet ihmiset olemme Uuden liiton ”rukoushuone”! Rukous nousee sydäntemme huoneesta Taivaassa olevaan kaikkeinpyhimpään. Hebr.8:1,2; 10:19-25.

Seurakunta on uuden liiton temppeli (Joh.2:19-22 ja Apt.17:24).

”Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä? Jos joku turmelee Jumalan temppelin, on Jumala turmeleva hänet; sillä Jumalan temppeli on pyhä, ja sellaisia te olette” (1 Kor.3:16,17).
”Rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi huoneeksi, pyhäksi papistoksi, uhraamaan hengellisiä uhreja, jotka Jeesuksen Kristuksen kautta ovat Jumalalle mieluisia” (1 Piet.2:5).

Pyri tutustumaan paikkakuntasi Kristuksen ruumiin jäseniin, eläviin kiviin.
Tuo heidät kaikki seurakuntayhteyteen, joka on elävistä kivistä koostuva Uuden liiton temppeli. Irrallaan olevat kivet eivät edistä Jumalan seurakunnan rakennustyötä. Ne on tuotava rakennustyömaalle.
Tutustu myös Jumalan seurakunnan työntekijöihin ja vastuun kantajiin. Etsiydy heidän seuraansa. Opi heiltä. Ota vastaan kehotuksia (2 Kor.13:11) kunnes voit itsekin alkaa kehottaa (1 Tes. 5:11).

AUTUAAMPI ANTAA

Terve uskonelämä kasvaa lopulta antavaksi osapuoleksi.

”Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana; opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikessa viisaudessa, psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten kiitollisesti Jumalalle sydämissänne” (Kol.3:16; Efes. 5:19).
” ja katsomaan kunniaksenne, että elätte hiljaisuudessa ja toimitatte omia tehtäviänne ja teette työtä käsillänne, niin kuin olemme teitä käskeneet, että vaelluksessanne olisitte säädylliset ulkopuolella olevia kohtaan ettekä olisi kenenkään avun tarpeessa” (1 Tes. 4:11,12).

”Autuaampi on antaa kuin ottaa” (Apt. 20:35). –

Oikeana uskovana tahdot luonnollisesti itsekin olla yksi seurakunnan rakentaja ja antava osapuoli.
Jokaiselle riittää tehtäviä. Esim. esirukoustehtävä on sellainen, johon jokainen voi ja pystyy osallistumaan. Se on seurakunnan suurin tehtävä!
Rukoukseen käytetty aika on parhaita tuloksia tuottava työmuoto.

Seurakunnan työntekijöiden korville on mitä hienointa musiikkia kuulla uskoon tulleen sanovan: ”Haluan osallistua Jumalan työhön! Olisiko minua varten jotain tekemistä?” Ja tekemistä löytyy! Jumala on johdattava kullekin sopivia tehtäviä. Vertaa Matt. 11: 28-30.
Voit kysyä neuvoa vanhemmilta uskovilta. Mutta harkitsevainen oma-aloitteisuuskin on uskovien yhteydessä hyväksi. Meidän tulee aina olla valmiit auttamaan nähdessämme jonkun ihmisen tai asian tarvitsevan apuamme.

BAABELISTA TULLEET

Uskonsuunnista tulevien on hyvä muistaa varovaisuus, josta Luukas 14:7-11 kertoo: ”Ja huomatessaan, kuinka kutsutut valitsivat itselleen ensimmäisiä sijoja, Hän puhui heille vertauksen ja sanoi heille: ”Kun joku on kutsunut sinut häihin, älä asetu aterioimaan ensimmäiselle sijalle; sillä, jos hän on kutsunut jonkun sinua arvollisemman, niin hän, joka on sinut ja hänet kutsunut, ehkä tulee ja sanoo sinulle: ’Anna tälle sija’, ja silloin sinä saat häveten siirtyä viimeiselle paikalle. Vaan kun olet kutsuttu, mene ja asetu viimeiselle sijalle, ja niin on se, joka on sinut kutsunut, sisään tullessaan sanova sinulle: ’Ystäväni, astu ylemmäksi.’ Silloin tulee sinulle kunnia kaikkien pöytäkumppaniesi edessä. Sillä jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, ja joka itsensä alentaa, se ylennetään.”

Ei pidä suoraan rynnätä ensimmäisille sijoille.
Tässä on kuitenkin muistettava, ettemme lähde sammuttajiksi. Joillekin Baabelista lähteneille asiat selkenevät yhdessä päivässä. Sellainen pystyy heti ottamaan oman paikkansa jopa seurakunnan johtotehtävissä.
Uskontojen keskeltä tulevien on kuitenkin huomattava, että heihin on huomaamattaan saattanut jäädä Raamatulle vieraita aineksia Baabelin sekauskonnoista. Näin on varmuudella tapahtunut, jos ihminen on kauan imenyt itseensä kirkkokuntien hapatusta. Sen tähden on hyvä olla tarkkailijan paikalla jonkun aikaa, sekä asettua tarkkailtavaksi. –
Lue Jumalan srk. keskellä olevista baabelilaisista 2 Piet. 2 luku.
Nöyrä uskova pääsee kyllä pian eroon baabelilaisuudesta. Silloin hän näkee selvän eron apostolisen uskon ja sekauskonnon välillä. –

Kaikki uskonsuunnat, jotka ovat perustetut Jerusalemin alkuseurakunnan jälkeen, ovat Raamatulle vieraita. !!! Ne ovat hajaannuksen periaatteella toimivia uskontoja. –
Kaikki ekumeenisen liikkeen jäsenkirkot sekä ns. yhteiskristillisyys ovat baabelilaista sekauskontoa. Emme tahdo olla mukana sellaisten tilaisuuksissa. Läsnäolollamme osoittaisimme kannatustamme vieraille uskonnoille.
Jumalan lapsille kelpaa vain Jumalan perustama seurakunta. Se toimii yhteyden periaatteella ulkopuolella kaikkien uskonsuuntien.

Jumalan seurakunta perustettiin yhden ainutlaatuisen kerran Golgatan ristillä Jerusalemissa. Jeesus antoi omilleen tehtäväksi levittää tätä seurakuntaa kaikkeen maailmaan. Näin alkuseurakunnan apostolit tekivätkin. He eivät perustaneet uusille paikkakunnille uutta seurakuntaa; vaan elävän Jumalan seurakunta levittäytyi uusille paikkakunnille. Seurakunta oli ja on YKSI! – Uskonsuunnat syntyivät myöhemmin. Myöhempään järjestelmään mukautuneiden tulee palata takaisin seurakuntaan. –
Edelleen Jeesuksen vastaan ottaneet ihmiset tulevat sisälle seurakuntaan uskoon tulon ja kasteen kautta. Jumalan totuus pysyy samana loppuun asti.
Ihmiset uudestisyntyvät aina samalla tavalla tämän seurakunnan jäseniksi. Joh. 3:3-5; Tiitus 3:5. Ja silloin Jumalan rakkaus vuodatetaan sydämiin Pyhän Hengen kautta.
Tähän seurakuntaan synnytään (= uudestisyntyminen eli uskoon tulo).
Kirkkoihin yms. hajaannuksen periaatteella toimiviin uskonsuuntiin liitytään. –
Meidän ei pidä liittyä muuhun kuin Jeesukseen. Olemme näin syntyneet seurakunnan täysivaltaisiksi jäseniksi. Olemme tulleet uskoon, syntyneet Jumalasta. Sen tuloksena meillä on ”yksi sydän ja yksi sielu” (Apt.4:32).

Jumala kutsuu jokaista omaansa ulos hajaannuksen periaatteella toimivista uskonnoista ja niiden kokoontumisista, takaisin raamatullisen yhteyden tielle, takaisin seurakuntatoimintaan.
Jumala ja Hänen seurakuntansa odottaa kaikkien Jumalan lasten yhdistymistä! Tällä tiellä on luvassa runsasta rauhaa ja rakkautta.
“Ja he pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksissa. Ja jokaiselle sielulle tuli pelko; ja monta ihmettä ja tunnustekoa tapahtui apostolien kautta. Ja kaikki, jotka uskoivat, olivat yhdessä ja pitivät kaikkea yhteisenä” (Apt.2:42-44).
Mainittuun leivän murtoon voivat osallistua ”he”, jotka ovat tulleet uskoon ja sen jälkeen kastattaneet itsensä upotuskasteella Jeesuksen Nimeen. Apt. 2:38,41,42.
Tämä linja ei muutu, vaikka eräät ovatkin hylänneet suoran tien. 2 Piet. 2:15.

RAUHAN IHMISIÄ

”Autuaita ovat rauhantekijät, sillä heidät pitää Jumalan lapsiksi kutsuttaman” (Matt. 5:9).
Me tahdomme kaikille ihmisille rauhaa. Sen tähden käyttäydymme ”kuninkaallisena
papistona” (1 Piet.2:9) evankeliumin arvon mukaisesti (Fil. 1:27). 2 Tim.2:14-26; Tiit.2:1-8.
”Kunnia Jumalalle korkeuksissa ja maassa rauha hyväntahtoisten ihmisten kesken” (Luuk. 2:14 / Aapeli Saarisalo).

”Jumalattomilla ei ole rauhaa” (Jesaja 57:21). Mutta meille uskoville Jumala on antanut ”yli ymmärryksen käyvän rauhan” (Room. 5:1-2; Filip.4:7).

Sydämissämme olevasta rauhasta versoo se kaunis kristillinen tapamme toivottaa rauhaa toisillemme.
Jeesuskin toivotti rauhaa opetuslapsilleen (Joh. 20:21).
Myös Paavali toivotti ”armoa ja rauhaa” kaikkien kirjeittensä alussa.
”Rauhan Jumala olkoon kaikkien teidän kanssanne. Aamen” (Room. 15:33; 16:20).

Me tahdomme elää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa, mikäli se meistä riippuu (Room.12:18).
Rukoilemme vastustajiemmekin puolesta: ”Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä tekevät” (Luuk.23:34 ja Apt.7:60).
Taivaallinen rauhan tila on suojamme. Se ”varjelee meidän sydämemme ja ajatuksemme..” (Filip. 4:7).
Rauhan ihmisinä elämme yhtenä perheenä keskinäisessä rakkaudessa. Silloin ei ole pelkoa, että loukkaantuisimme tai ymmärtäisimme väärin toisiamme. Tahdomme kaikki hyvää toisillemme; ja kaikki tiedämme kaikkien tahtovan hyvää tosilleen.

TAHDOMME AUTTAA!

Alkuseurakunnan aikana oli uskonnon sokaisemia ihmisparkoja, jotka luulivat tekevänsä uhripalveluksen Jumalalle (Joh.16:2) vainotessaan ristiltä alkanutta kristinuskoa ja sitä rakastavia uskovia ( 2 Tim.3:12; Apt. 9). Matt. 10:24-25 ja 34-39.
Sama uskonnollinen viha leimuaa edelleen elävää uskoa kohtaan. Se on yksi syymme pysyä irti uskonsuunnista, jotka sekoittavat omatekoista uskontoa oikean uskon joukkoon. Ns. yhteiskristillisyys onkin osa Baabelin myrkkykeittoa. Tahdomme auttaa uskovat irti sellaisesta sekakeitoksesta.

Uskovienkin keskuudesta on noussut väärää puhetta puhuvia (Apt.20:29,30). Ne ovat Matt. 24: 24. mainittujen ”väärien profeettojen” joukossa olevia, jotka ”tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin”.
Luulouskovaiset luulevat tekevänsä Jumalan työtä. 2 Piet. 2. Todellisuudessa he ovat eksyttämässä Jumalan lapsia pois pelastuksesta. Valtaosa siinä joukossa on niitä, jotka eivät ole ollenkaan uskossa. He ovat Matt. 7:22-23. mainittuja ”laittomuuden tekijöitä” eli Raamatun Sanan hylkääviä. Sellainen on Jeesuksen ennustamaa lusteuskonnon toimintaa. Matt. 13:24-30 ja 36-43.

Eksytysten keskellä on hyvä tietää, että Jumalan seurakunnan yhteydessä pysyvää rukoilevaa ja Raamattunsa tuntevaa kristittyä ei voi eksyttää. Matt. 22:29. Keskinäisessä yhteydessä elävät Jumalan lapset ovat turvassa toinen toistensa rakkaudellisen esirukouksen kohteina.

Mutta, jos joku kaikesta huolimatta eksyy, miten tahansa, niin tahdomme etsiä hänet.
”Kadonneet minä tahdon etsiä, eksyneet tuoda takaisin, haavoittuneet sitoa, heikkoja vahvistaa; mutta lihavat ja väkevät minä hävitän…” (Hes.34:16).
”Veljeni, jos joku teistä eksyy totuudesta ja hänet joku palauttaa, niin tietäkää, että joka palauttaa syntisen hänen eksymyksensä tieltä, se pelastaa hänen sielunsa kuolemasta ja peittää syntien paljouden” (Jaak. 5:19-20).

Tahdomme yhdessä Jumalan kanssa, ”että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden” (1Timot. 2:4).

Rakastaessamme veljiä ja sisaria Jumalan rakkaudella, tahdomme eksyneille ja pahoillekin hyvää.
Luuk. 23:34.
Tahdomme antaa kaikkemme Jumalalle auttaaksemme Taivaaseen matkaavia Jumalan lapsia.

Helppoja saaliita eksyttäjille ovat mm. kapinallismieliset vikoilijat, jotka juoksevat paikasta toiseen etsien vain virheitä. Sellaiset tahtovat aina kinastella ja olla kaikkea vastaan. Heillä on taito saada aikaan sanakiistoja aivan epäoleellisistakin asioista. Sellaiset aiheuttavat seurakunnan työntekijöille suurta lisätaakkaa. Tämän tähden meidän tulee yhteisesti rukoilla epäraittiille ja Sanaan juurtumattomille vikoilijoille vapautusta; mutta myös tarkistaa, ettemme itse ole sellaisia.
Samalla tulee huolehtia, ettei tukahduteta opetuksen ja profetoimisen arviointia. Raitishenkisten uskovien tulee koetella seurakunnassa esille tuotava sanoma. Tämäkin edellyttää koko seurakunnan yhteistä rukousta. Jer.23:28-29.
Sen tähden: ”Valvokaa ja rukoilkaa!”

Rakkaus hallitkoon meitä, ettemme ole ylpeämielisiä ja niskuroivia vikoilijoita, ja ettemme kanna katkeruuden juurta sisimmässämme. Juuda/11. Hebr.12:15.
Meidän tulee sydämestämme antaa anteeksi meihin kohdistuneet vääryydet (Matt. 6:14-15). Sellaisesta sydämen tilasta käsin voimme auttaa muitakin puhtaaseen elämään ja iloon Jeesuksessa. Matt. 7:3-5.

RAHAKYSYMYS

Rakastamme Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistämme niin kuin itseämme. Tämä on suurin käsky! Toteutamme tätä elämämme kaikilla osa-alueilla. Se rakkaus ulottuu rahakukkaroomme asti. – Jeesus olkoon kaiken Herra! –
Seurakuntatoiminnassa näemme uhrautuvan rakkauden tuottaman hedelmän. = Kaikki toimii kauniisti ja esteettömästi Pyhässä Hengessä.
”… tahdon koetella teidänkin rakkautenne vilpittömyyttä” ( 2 Kor.8:8). –
Ymmärrämme, että seurakuntatoiminta tarvitsee varoja. Varat saadaan meidän uhreistamme.
Meidätkin on ostettu, ”ette hopealla ettekä kullalla …., vaan Kristuksen kalliilla verellä…” (1 Piet.1:18-19). Hän osti meidät verellään Jumalalle (Ilm. 5:9,10).
Kuulumme Herralle kaikkine rahoinemme ja omaisuuksinemme. Se on suuri ilon aihe!
Hänen ominaan meiltä ei mitään puutu. Psalmi 23. Hän totistesti pitää huolen omiensa tarpeista.
Rahamme ovat meidän hallintavallassamme. Samoin antamisen määräkin on jokaisen omassa päätäntävallassa. Apt. 5:4.
Seurakunnan toiminta on kaikille täysin maksutonta. Jesaja 55:1,2. Tästä pidämme kiinni. Mutta kuka maksaa yhteiset kulut, vuokrat, Raamatut, painotuotteet yms., joita Jumalan työssä tarvitaan? Köyhien uskovien auttamiseenkin pitää löytyä varoja. / Apt. 4:34 ja 6. luku sekä Apt. 2:44,45 ja 2 Kor. 8:14-15.
Emme ota vastaan rahoitusta ulkopuolisilta. ”Sillä Hänen Nimensä tähden he ovat matkalle lähteneet eivätkä ota pakanoilta mitään” (3 Joh / 7).
Seurakunnan toiminta rahoitetaan uskossa olevien vapaaehtoisista uhrituloista.

Monet uhraavat Jumalan työhön kymmenesosan tuloistaan. Se on käytännössä havaittu hyväksi ratkaisuksi. Silloin ei antamisen määrä jää epäselväksi.
Kymmenykset olivat kuitenkin Vanhan liiton opetus. Uudessa liitossa kaikki kuuluu Herralle.
Kaikki kuuluu Herralle, mutta saamme pidättää 90% omiin tarpeisiimme. –
1 Kor.9 ja 2 Kor. 8 ja 9 luvut antavat suuntaa alkuperäiseen uhraamistapaan.
Malakia 3:10. on siunaava opetus: ”Tuokaa täydet kymmenykset varastohuoneeseen, että minun huoneessani olisi ravintoa, ja siten koetelkaa minua, sanoo Herra Sebaot; totisesti minä avaan teille Taivaan akkunat ja vuodatan teille siunausta ylenpalttisesti.”

Uhraamisemme Herran työhön osoittaa tunnustautumisemme alkuperäiseen evankeliumiin: ”kun he, tästä teidän palveluksestanne huomattuaan, kuinka taattu teidän mielenne on, ylistävät Jumalaa siitä, että te näin alistuvaisesti tunnustaudutte Kristuksen evankeliumiin ja näin vilpittömästi olette ruvenneet yhteyteen heidän kanssaan ja kaikkien kanssa” (2 Kor.9:13). 1 Timot. 6:7-19; Snl. 30:7-9.
Kun annamme osan ajastamme, voimastamme ja varoistamme Jumalan työhön, edistämme siten sielujenvoittamistyötä. Se onkin elämämme kallisarvoisin asia.
Lähetyskäsky on seurakunnan olemassaolon tarkoitus. Matt. 28:19-20. – – –

”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille, Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen” (Markus 16:15,16).

Anna itsesi Jumalalle lähetyskäskyä varten!
Ole aina valmis kertomaan kaikille Jeesuksesta, tutuille ja tuntemattomille. Ole julkisesti uskossa koulussa, työssä, kotona… Jaa traktaatteja kaduilla. Vie ihmisille lukemista postilaatikkoihin. Room. 10:9-13. Luuk. 12:8-9.
Ota loppuelämän tavaksesi kertoa ihmisille Jeesuksesta. Näin voit auttaa monia Taivas-tielle sekä ikuiseen onneen ja iloon Jumalan valtakunnassa. Ajattele tätä!
”… antoivat itsensäkin, ennen kaikkea Herralle ja sitten meille” (2 Kor.8:5).

ALOITA NYT

Aloita toimintasi pienestä alusta. Siitä syntyy paras tulos. Aloita se tänään! NYT!
Ole uskollinen Jeesuksen tulemukseen asti.

Toimintamme seurakuntayhteydessä tulee alkaa ”pienten alkujen päivästä” (Sak.4:10). Tehtävät aukenevat sitten koko laajuudessaan uskossa kasvamisen myötä. Tästä on esimerkkinä 1 Timot.3:6. oleva kriteeri seurakunnan vanhimmaksi pyrkivästä: ”Älköön hän olko äsken kääntynyt.” Uskossa kasvanut vasta voi auttaa muitakin.

Aikojen lopussa Jeesus on sanova Sinulle: ”Hyvä on, sinä hyvä ja uskollinen palvelija. Vähässä sinä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Mene Herrasi iloon” (Matt. 25:21).

”Joka vähimmässä on uskollinen, on paljossakin uskollinen, ja joka vähimmässä on väärä, on paljossakin väärä” (Luuk. 16:10).

”Sitä tässä huoneenhaltijoilta ennen muuta vaaditaan, että heidät havaitaan uskollisiksi” (1 Kor.4:2).

”Jos te siis olette herätetyt Kristuksen kanssa, niin etsikää sitä, mikä on ylhäällä, jossa Kristus on, istuen Jumalan oikealla puolella. Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä. Sillä te olette kuolleet, ja teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa” (Kol. 3:1-3).

”Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehotan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi; tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne. Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä” (Room. 12:1-2).

Kohota kätesi Taivasta kohti! ”Kohottakaamme sydämemme ynnä kätemme Jumalan puoleen, joka on taivaassa” (Val.3:41).
”Minä tahdon siis, että miehet rukoilevat, joka paikassa kohottaen pyhät kädet ilman vihaa ja epäilystä” (1 Tim.2:8).
Kiitä Jumalaa!
”Tulkaa, kohottakaamme ilohuuto Herralle, riemuhuuto pelastuksemme Kalliolle” (Ps.95:1,2).

Muistathan, että Sinä olet rakas Jumalalle ja Hänen seurakunnalleen ?

Turun seurakunta