Jumala puhuu edelleen ihmisille Raamatun Sanan kautta avaten ymmärryksemme käsittämään Hänen tahtoaan. Luuk. 24:45. ”Hän herättää korvani aamu aamulta, niin että kuulen opetuslasten tavoin.” Jes. 50:4.
Eräs rukoilijoille avautunut aihe on Raamatun opettama seurakuntatotuus. Tämä pitää nyt sisällään sanoman Hebr. 12:26,27: ”Silloin Hänen äänensä sai maan vapisemaan, mutta nyt Hän on luvannut: ”Vielä kerran minä järisytän maan, enkä vain sitä vaan taivaankin.” Tuo ”vielä kerran” osoittaa, että ne, jotka järkkyvät, tulevat muuttumaan, koska ne ovat luotuja, jotta pysyisivät ne, jotka eivät järky.” Tämän kirjoituksen aihe järisyttää nykyisiä rakenteita.
Lue teksti kokonaan. Vain näin voit ymmärtää kirjoituksen opetuksen.
ALKUAIKOJEN SIUNAUSTEN TIELLE
Jumala tahtoo palauttaa seurakuntansa alkuajan uskovien kokemaan kirkkaaseen elämänyhteyteen seurakunnan Herran, Jeesuksen kanssa. Hän tahtoo pelastaa, parantaa ja täyttää Pyhällä Hengellä. Apt. 2. Hän lähettää julistamaan evankeliumia, auttamaan kärsiviä ja parantamaan sairaita. ym. Mark. 16:15-20. Ihmiselämän tärkein asia on saada syntinsä anteeksi ja näin tulla uuden liiton Jumalan lapseksi. ”Ja tämä on minun liittoni heidän kanssaan, kun minä otan pois heidän syntinsä.” Room. 11:27. Tämä asia ei saa peittyä muiden tärkeiden Raamatun opetusten varjoon.
Kiitos Herralle! ”Hänelle, joka rakastaa meitä ja on verellään päästänyt meidät synneistämme ja tehnyt meidät kuningaskunnaksi.” Ilm. 1:5,6. Kiitos Jeesus! ”Sinut on teurastettu ja sinä olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset kaikista sukukunnista, kielistä, kansakunnista ja kansanheimoista. Sinä olet tehnyt heidät kuningaskunnaksi.” Ilm. 5:9,10. Seurakunta on siis Jeesuksen verellä ostettu ihmisten joukko, Hänen kuningaskuntansa. Jo tästä voi jokainen Raamattua lukeva ymmärtää, mikä on oikea seurakunta. Raamatun antama vastaus on hyvin yksinkertainen: Uskoon tulleet IHMISET ovat Jumalan seurakunta. Uskonnot, uskonsuunnat, kirkkokunnat yms. eivät ole sitä. Jokaisella paikkakunnalla olevat uudestisyntyneet ihmiset muodostavat asuinpaikkakuntansa paikallisen seurakunnan. Raamattu mainitsee siis seurakuntia monikossa sen perusteella, että uskovia on monilla paikkakunnilla. Yksi kaupunki, yksi seurakunta. Tiit. 1:5. Kaksi kaupunkia, kaksi seurakuntaa. Seitsemän kaupunkia, seitsemän seurakuntaa. Ilm. 1:11. ym.
Opetus seurakunnan olemuksesta on aihe, joka on pahasti vääristynyt koko ihmiskunnassa. Valtaosa ihmisistä on niellyt eksyttävän opetuksen, että seurakunta olisi joku ihmisten perustama laitos. Sen opin mukana on ajauduttu alkuperäisen kristinuskon ulkopuolelle. Ja vaikka srk-asia ei olekaan pelastuskysymys, on kyseessä vakava lankeemus, koska uusien kirkkokuntien perustamisella on rikottu uskovien raamatullinen yhteys ja keskinäinen rakkaus. Tämän tähden, näin sanoo Herra: ”Palatkaa takaisin, te luopuneet lapset, niin minä parannan teidän luopumuksenne.”Jer. 3:22.
Joh. 17:21-23. mainittumeitä koskeva opetus tulee toteutumaan: ”Että he olisivat täydellisesti yhtä”. Tulemme siis olemaan ”täydellisesti yhtä”. Se ei näy vielä, mutta sen on tapahduttava tässä ajassa. Muussa tapauksessa Jeesuksen rukous on ollut pelkkää sanahelinää. – Mutta todellisuuteen ja yhteyteen herääminen tapahtuu! Matt. 25:7-12. Se tapahtuu palaamisella tässä kirjoituksessa mainitulle Raamatun opetusten tielle. ”Pyhitä heidät totuudessa. Sinun Sanasi on totuus.” Joh. 17:17. Seurakunnan asettuminen takaisin apostolisen ajan uskoon ja totuuteen tapahtuu ennen Jeesuksen takaisin tulemista: ”Taivaan oli määrä ottaa Hänet luokseen niihin aikoihin asti, jolloin kaikki asetetaan kohdalleen. Tästä Jumala on puhunut ikiajoista asti pyhien profeettojensa suulla.” Apt. 3:21. Hebr. 13:7-14.
Aitoon parannukseen kuuluu myös puhdistautuminen ns. ”suurmiehistä”, uusista ”Elia-ihmisistä”. Seurakunnassa on vain yksi Suuri Henkilö. Hän on Jeesus, seurakunnan Ylipaimen. Suurten profeettojen aika päättyi Johannes Kastajaan. Matt. 11:7-14.
KETKÄ KUULUVAT SEURAKUNTAAN
Seurakuntaan kuuluvat siis vain aidosti uudestisyntyneet, uskoon tulleet ihmiset. Aito uskoon tuleminen on sitä, että alat elää yhdessä Jeesuksen kanssa. Jumala tahtoo johdattaa meidät tässäkin käsittämisessä ja kokemuksessa alkuajan siunausten tielle. Näin ymmärrämme, että jokainen uskoon tullut kuuluu Jumalan laumaan eli seurakuntaan. Mikään muu ei ole mahdollista, koska Jeesukselle kuuluminen on yhtä kuin kuuluminen Hänen seurakuntaansa!
Liittyminen Jeesukseen on seurakuntaan liittymistä. Raamattu ei tunne mitään muuta seurakuntaan liittymistapaa. Raamattu ei tunne käsitettä, että joku voisi olla aidosti uskossa, mutta ei muka kuuluisi seurakuntaan. Apt. 2:38,41,42. Sinä kuulut tähän seurakuntaan, jos elät yhdessä Jeesuksen kanssa eli olet Kristuksessa etkä Adamissa. Yhteydessä oleminen on toinen asia. Ja Jumala tahtoo kaikkien omiensa kokoontuvan ja toimivan yhdessä. Hebr. 10:25. / Apt. 2:41,42. Raamatullinen yhteys on Jumalan tahto!
On vain yksi uudestisyntyneiden joukko (Joh. 3:3. 1 Piet. 1:23), joka on lunastettu ”Kristuksen, kuin virheettömän ja tahrattoman Karitsan, kalliilla verellä”. 1 Piet. 1:19. Tätä ristillä perustettua seurakuntaa saamme nyt alkaa taas uudestaan rakentaa paikkakunnittain, jatkaen siitä, mihin apostolit jäivät!
On siis hyvä painaa sydämiin tämä perustotuus, että JEESUKSEN VERELLÄ LUNASTETTU IHMISJOUKKO ON AINOA JUMALAN SEURAKUNTA. ”Te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo ja omaisuuskansa julistaaksenne Hänen jaloja tekojaan, joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valoonsa. Ennen te ette olleet kansa, mutta nyt te olette Jumalan kansa, ette olleet armahdettuja, mutta nyt te olette armahdettuja.” 1 Piet. 2:9,10. Tämä on siis kirjoitettu meistä kaikista, jotka ”olette uudestisyntyneet..”. 1 Piet. 1:23. ME siis kuulumme tähän YHTEEN Jumalan kansaan, samaan seurakuntaan kaikkien aikojen pelastettujen kanssa; mm. Pietarin, Jaakobin, Johanneksen ja Paavalin ym. alkuajan kristittyjen kanssa. Apt. 20:28. 26:18. ”Yksi ruumis!” Efes. 4:1-16. 1 Kor. 12:27.
Kukaan ei ole saanut lupaa jakaa tätä yhtä pyhien joukkoa perustamalla uusia kirkkokuntia yms. eriseuroja, ”nimikylttiseurakuntia”. Matt. 24:35. Hebr. 13:8. Ilm. 22:18,19. Sen tähden emme hyväksy uskonsuuntia emmekä osallistu niiden toimintoihin. Tosin yksilöuskovat niissäkin kuuluvat kanssamme samaan Jumalan seurakuntaan ja ovat kanssamme samassa työssä kokoamassa ihmisiä Jumalalle. Siinä olemme heidän kanssaan yhteistyössä. Mutta emme saa hyväksyä valheellista oppia, että ihmisten perustamat laitokset olisivat seurakuntia, ja että sen perusteella me muka kuuluisimme eri seurakuntiin! Niinsanottu ”yhteiskristillisyys” on todellisuudessa hajaannuksen hyväksymistä.
MITEN VOIT LIITTYÄ TÄHÄN SEURAKUNTAAN?
Liittyminen Jeesukseen on yhtä kuin liittyminen Hänen seurakuntaansa, Kristuksen ruumiiseen. 1 Kor. 12:27. ”Te kaikki olette uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa. Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeutuneet Kristukseen.” Gal. 3:26,27.”Ne, jotka ottivat Pietarin sanat vastaan, kastettiin, ja uskovien joukkoon tuli sinä päivänä lisää noin kolmetuhatta henkeä. He pysyivät apostolien opetuksessa, keskinäisessä yhteydessä, leivän murtamisessa ja rukouksissa.” Apt. 2:41,42.
Tähän seurakuntaan ei voida liittyä kuten maallisiin yhdistyksiin ja uskontoihin: ”Nimi jäsenkortistoon niin kuulut seurakuntaan. Nimi pois jäsenkortistosta, niin et enää kuulu seurakuntaan.” Näin Raamattu ei siis opeta. Ihminen ei voi liittää toistaan Jumalan seurakuntaan. Eikä ihminen myöskään voi erottaa toistaan seurakunnasta. Yhteydestä erottaminen (synnin tähden) on eri asia. Siitä Raamattu opettaa: ”Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha.” 1 Kor. 5:13. Mutta seurakunnasta erottaminen ja siihen liittäminen on ainoastaan Jumalan teko. Kun ymmärrämme seurakunnan olemuksen, ymmärrämme tämänkin. Nimen kirjoittaminen jäsenkortistoon tai sen pois pyyhkiminen ei ratkaise seurakuntaan kuulumista!
Jeesuksen kanssa liittoutuneille ihmisille on sitten seuraava askel yhteyteen tuleminen ja siihen siunaaminen. Raamatun opetuksen mukaan voidaan paikallisen seurakunnan yhteyteen siunata siis vain seurakuntaan jo kuuluvia. !
EI UUTTA SEURAKUNTAA
Raamatussa ei ole esimerkkiä tai opetusta, että apostolisena aikana olisi perustettu uusia seurakuntia, joille he olisivat keksineet uusia nimiä. Sellaisesta harhakäytännöstä ei ole opetusta Raamatussa. On virhe uskoa, miten muka Paavalikin olisi kulkenut paikkakunnalta toiselle perustaen uusia seurakuntia. Paavalihan ei perustanut yhtäkään uutta seurakuntaa, vaan ristillä perustettu seurakunta levittäytyi uusille paikkakunnille. Huomioi sana ”levittäytyi.” Se avaa asian! Yksi ikuisesti jakamaton Jumalan seurakunta siis levisi uusille alueille sillä tavalla, että kristityt julistivat pelastuksen sanomaa ristin sijaisuhrista ja ylösnousseesta Jeesuksesta; ihmiset tulivat uskoon, tekivät parannuksen synneistään ja antoivat kastaa itsensä; ja näin heistä tuli oman paikkakuntansa seurakunta. Apt. 2:38,41. He alkoivat kokoontua yhteen oman paikkakuntansa paikallisseurakuntana. Heidän keskuudestaan valittiin, Pyhän Hengen johdossa, uskovia erilaisiin tehtäviin, mm. Tiit. 1:5. Room. 12: 4-8. He eivät hyväksyneet kahta tai useampia seurakuntia samalle paikkakunnalle. 1 Kor. 1:10-13. ja 3:4,5. Tosin kokouspaikkoja oli monia, tarpeen mukaan.
Saman linjan mukaisesti tulee edelleen toimia: Helsingissä on Helsingin seurakunta. Turussa Turun seurakunta. Tampereella Tampereen seurakunta. JNE. Ilm. 1:11-20.
Tämä ei ole siis uusi seurakunta, vaan päinvastoin: poistuminen uusista ja palaaminen takaisin vanhimpaan.
Jeesus ilmestyi Paavalille ja sanoi: ”Nouse ja seiso jaloillasi! Minä olen ilmestynyt sinulle sitä varten, että asettaisin sinut palvelijakseni ja sen todistajaksi, mitä olet nähnyt ja mitä olet vielä näkevä, kun ilmestyn sinulle. Minä pelastan sinut oman kansasi ja pakanoiden käsistä, joiden luo minä sinut lähetän avaamaan heidän silmänsä, että he kääntyisivät pimeydestä valoon ja Saatanan vallasta Jumalan puoleen ja uskon kautta minuun saisivat synnit anteeksi ja perintöosan pyhitettyjen joukossa.” Apt. 26:16-18.
Se oli lähetyskäsky, jonka Jeesus antoi Paavalille sekä samalla meille kaikille. Matt. 28:19,20, Mark. 16:15-20. Se tarkoittaa, että uskoon tullut ja raamatullisesti kastettu ihminen on siirtynyt saatanan vallasta Jumalan seurakuntaan ja Adamista Kristukseen, ja tullut näin sisälle seurakuntaan. . Ilm. 1:5,6. Ilm. 5:9,10. Joh. 3:3. Apt. 2:38,41. Gal. 3:26-28. Room. 8:9.
KASTE
Alkuseurakunnan aikana jokainen uskoon tullut kastettiin upotuskasteella vedessä Herran Jeesuksen Kristuksen nimeen. ”Ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen …” Apt. 2:38,41. 10:48. Kol. 3:17. Seurakuntamme alkuaikana ei yksikään uskoon tullut jäänyt kastamattomaksi. Samoin tulee toimia edelleen.
Uskoon tulon jälkeen kastetut muodostavat kullakin paikkakunnalla paikallisen seurakunnan. Se järjestettiin (ei perustettu) toimimaan apostolien opetusten perustalla. Apt. 2:41,42. Efes. 2:19-22. Efes. 4:11-16. ”Jätin sinut Kreetaan sitä varten, että järjestäisit sen, mikä jäi vielä järjestämättä, ja asettaisit jokaiseen kaupunkiin vanhimmat, kuten sinua käskin.” Tiit. 1:5. Huomaatko? – Ensin oli seurakunta, sitten tapahtui järjestäytyminen. Ja paikkakunnan rajat olivat siis seurakunnan rajat. Mm. Ilm. 1:11-20. Ja Raamatun opetukset ovat asetetut seurakunnan hengellisiksi rajoiksi. ”Jotka nyt ottivat vastaan hänen sanansa, ne kastettiin, ja niin (siten) heitä lisääntyi..” Apt. 2:41 KR. 1933/38.
Toistettakoon tätä niin monta kertaa, että se ymmärretään: Kaikki saman paikkakunnan kasteella käyneet aidot kristityt kuuluvat oman paikkakuntansa seurakuntaan sen perusteella, että kuuluvat Jeesukselle. Tämän tunnustamisesta vasta alkaa käytännön yhteys ja raamatullisena seurakuntana kokoontuminen. Olemme Jeesuksen verellä ostettu pyhitettyjen ihmisten kuningaskunta. Ilm. 1:5,6.
Jäsenkortisto on eräs hajaannuksen aiheuttaja. Luuk. 10:20.
Raamattu ei opeta ”yhteiskristillisyyttä”, joka tarkoittaa uskovien yhteyden rakentamista ”yli seurakuntarajojen”. Raamattu opettaa rakentamaan yhteyttä ilman seurakuntarajoja. Me teemme näin.
SEURAKUNTA ON YKSI
Jerusalemissa oli YKSI seurakunta, jossa oli kymmeniätuhansia jäseniä. Apt. 21:20. / 2:41. 4:4,32. 5:13-16. Silti Jerusalemin yhdellä seurakunnalla oli vain YKSI vanhimmisto. Apt. 15:4. 21:18. Mutta tällä yhdellä seurakunnalla oli jo silloin lukuisia kokouspaikkoja, joissa kaikissa otettiin vastaan YKSI ja sama apostolien opetus. ”He pysyivät apostolien opetuksessa!” Apt. 2:42. / 1:13-15. 12:12. 1 Kor. 1:10. ym… Samat periaatteet tulee siis olla loppuun asti: Yksi srk. yksi kaupunki. Kaksi seurakuntaa, kaksi kaupunkia. Seitsemän seurakuntaa, seitsemän kaupunkia. Ilm. 1:11-20. jne. Tiit. 1:5. ym.
Ja yhdellä paikallisseurakunnalla voi siis olla monia kokouspaikkoja, tarpeen mukaan, mutta kokouspaikat eivät ole seurakuntia. Alkuseurakunta kokoontui paljon yksityiskodeissa. Se oli hyvä systeemi. Mutta he eivät pitäneet koteja seurakuntina, vaan kokouspaikkoina. Ei ole raamatullista perustaa esim. ”kotiseurakuntaliikettä” tai ”kotikirkkoa”. Jumala varjelkoon omiaan sellaisilta kuten kaikilta muiltakin perustetuilta hajaannusliikkeiltä. 1 Kor. 1:10-13 ja 3:3-11.
PERUSTUS
Paavali julisti evankeliumia laskien näin perustuksen ihmisten elämään. ”Olen viisaan rakentajan tavoin laskenut perustuksen.. .. Muuta perustusta ei kukaan voi laskea sen lisäksi, mikä on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus.” 1 Kor. 3:10,11. Näin uskoon tulleista ihmisistä syntyi mm. Korinttin kaupunkiin ”elävän Jumalan seurakunta”. Se tapahtui, kun ”korinttilaiset, jotka olivat kuulemassa, tulivat uskoon, ja heidät kastettiin”. Apt. 18:8. / 1 Kor.1:2. Apt. 2:41. 1 Tess. 2:14.
Pelastuneiden ihmisten joukko on elävistä kivistä rakentuva uuden liiton temppeli, Kristuksen ruumis (1 Kor. 12:27), jonka turmeleminen on aina ollut vakavan luokan synti. ”Ettekö tiedä, että TE olette Jumalan temppeli ja Jumalan Henki asuu teissä? Jos joku turmelee Jumalan temppelin, on Jumala turmeleva hänet.” 1 Kor. 3:16,17. Efesol. 2:19-22. Hebr. 3:6. Me siis olemme mainittuja ”eläviä kiviä”. 1 Piet. 2:5. Jokainen elävä kivi laulaa ikuista kiitosta Karitsalle. Ilm. 21. luvussa kerrotaan enkelin luvanneen näyttää Johannekselle ”morsiamen, karitsan vaimon”. Ilm. 21:9. Ja hän näytti Johannekselle ”pyhän kaupungin, Jerusalemin”. Morsian on siis siis yhtä kuin Karitsan vaimo eli seurakunta, elävistä kivistä rakennettu uusi Jerusalem, ikuista kiitosta laulava kaupunki.
JEESUS ON AINOA SEURAKUNNAN PERUSTAJA
Hän perusti pelastustyöllään kolmessa päivässä oman seurakuntansa:
”Jeesus sanoi: ”Hajottakaa maahan tämä temppeli, niin minä pystytän sen kolmessa päivässä.” Niin juutalaiset sanoivat: ”Neljäkymmentäkuusi vuotta on tätä temppeliä rakennettu. Sinäkö pystyttäisit sen kolmessa päivässä?” Mutta Hän puhui ruumiinsa temppelistä (Kristuksen ruumis = srk.). Kun Hän sitten oli noussut kuolleista, Hänen opetuslapsensa muistivat, mitä Hän oli sanonut. Ja he uskoivat todeksi Kirjoitukset ja sen sanan, jonka Jeesus oli puhunut.” Joh. 2:19-22.
VALMIS SEURAKUNTA
Seurakunta oli valmis apostolisen ajan päättyessä, noin vuonna 100 jKr. Silloin olivat seurakunnan käytössä valmiit Raamatun Kirjoitukset, 66 Kirjaa. Kaikki seurakunnan toimintatavat, opetukset, palvelustehtävät, ns. seurakuntavirat. Mutta ennen muuta kaikki ymmärsivät seurakunnan olemuksen YHTENÄ Kristuksen ruumiina. 1 Kor. 12:27. ”Yksi ruumis.” Efes. 4:4.
Kukaan ei ole saanut Jumalalta tehtävää perustaa uusia seurakuntia. Sen tähden emme ole mukana ihmisperusteisissa uskonnoissa.
Tähän ”yksi seurakunta” -muotoon on kirjoitettu: ”Älkäämme jättäkö yhteistä kokoontumistamme..” Hebr. 10:25. Opetus tarkoittaa, että meillä tulee olla YKSI KASVUPAIKKA, josta käsin toimimme Pyhän Hengen johdatuksessa oman srk.n rukousten kannattamina. Tämä on hajaannusta estävä opetus meidän parhaaksemme. Eikä se siis tarkoita välttämättä YHTÄ kokouspaikkaa, vaan yksi paikallisseurakunta voi kokoontua niin monessa paikassa kuin jäsenmäärän sanelema tarve on; kunhan mikään kokouspaikka ei erotu muista saman paikkakunnan uskovista olemaan muista erillinen lahko.
Alkuajan valmis seurakunta on annettu sellaisenaan esimerkiksi kaikkien aikojen kristityille kaikkialla maailmassa. 1 Kor. 1:10-13. 3:1-11. Hebr. 13:8,9,13. ym.
Raamatullinen kristittyjen yhteys yksi seurakunta -periaatteella on siis ehdoton Jumalan tahto! Mikäli joku opettaa toisin, ei hän ole vielä ymmärtänyt Raamatun opetusta.
KAIKKIA KUTSUTAAN MUKAAN
Yksilöuskovien lisäksi myös kaikki ihmisten perustamat uskonsuunnat voivat tulla mukaan tässä kirjoituksessa esitettyyn seurakuntasysteemiin. MITEN? – Heidän tulee lopettaa sooloilu ja uskovia toisistaan erottava opetus sekä sanoutua irti hajaannuksen periaatteista. Mm. erilaiset nimikyltit pitää poistaa, ja sitten tunnustautua toimivaksi YHDEN Jumalan seurakunnan yhteydessä. Sitten voi laittaa esille julkisen tiedotteen, esim. näin:
”Sitoudumme nyt näkemään asiat samoin kuin Jumala, että paikkakunnallamme on ainoastaan YKSI Jeesuksen verellä lunastettu seurakunta, joka olemme ME kaikki tämän paikkakunnan uskoon tulleet ja sen jälkeen raamatullisella kasteella kastetut ihmiset. Tervetuloa jokainen tähän OMAN seurakuntansa yhteyteen!”
Emme suostu siis enää käyttämään seurakunnasta epäraamatullisia nimityksiä, koska seurakunta on Jumalan. Huomaa omistussuhde:
– ”Korintossa olevalle Jumalan seurakunnalle.” 1 Kor. 1:2; 2 Kor. 1:1.
– ”Älkää olko pahennukseksi … Jumalan seurakunnalle.” 1 Kor.10:32; 11:16; 15:9.
– ” .. eikä Jumalan seurakunnilla.” 1 Kor. 11:16.
– ” .. vai halveksitteko Jumalan seurakuntaa?” 1 Kor. 11:22.
– ”… että minä ylen määrin vainosin Jumalan seurakuntaa.” Gal. 1:13.
– ”Sillä teistä, veljet, on tullut niiden Kristuksessa Jeesuksessa olevien Jumalan seurakuntien seuraajia, jotka ovat Juudeassa.” 1 Tessal. 2:14.
– ”että tietäisit miten tulee olla Jumalan huoneessa, joka on elävän Jumalan seurakunta.” 1 Tim. 3:15.
Myös paikkakunnan mukaan nimittäminen on raamatullista. 1 Tess. 1:1. Mutta ihmiskeksintöiset nimikyltit kokouspaikan päällä ovat hajaannuksen elementtejä, jotka jokaisen uskovan tulee poistaa omasta elämästään, ettei enää toimi sellaisten alaisuudessa.
ME emme ole luterilaisia, helluntailaisia, baptisteja, adventisteja, vapaakirkollisia ja yhteiskristillisiä, yms. laisia ja istejä. Olemme vain Jeesuksen verellä ostettuja Jumalan lapsia.
Siksi emme myöskään osallistu eriseuraisuuden pohjalla toimivien niinsanottujen ”seurakuntien” toimintaan. Olemme eronneet kaikista jäsenkortistouskonnoista.
Jokaisella Suomenkin paikkakunnalla tulee nyt aloittaa apostolisen ajan mallin mukainen seurakuntatoiminta. Ja kun sitten raamatullinen seurakuntatoiminta on aloitettu, ei sille paikkakunnalle enää voida aloittaa uutta ”seurakuntaa”. Sehän olisi silloin hajaannuksen aloittamista uudestaan. 1 Kor. 1:10-13. 34-17. Jokaisen tulee nyt tunnustautua ja etsiytyä tässä kirjoituksessa esitetyn seurakuntatoiminnan yhteyteen. Näin on Jumalan tahto!
Yhteinen tehtävämme on siis koota ihmiset siihen uskon ja opin muotoon, jossa ensimmäiset kristityt olivat, sisälle Raamatun opetuksiin. Apt. 2:41,42. ”Kootkaa eteeni minun hurskaani, jotka uhrin kautta ovat tehneet liiton minun kanssani.” Psalmi 50:5. Se on lopunajan sanoma. Jooel 2:16.
Tämä on Jumalan näky omasta seurakunnastaan.
Siunaten,
Weijo Lindroos
Jeesus pelastaa 